lauantai 27. joulukuuta 2008

Joulupukki joka viikko

Minua ovat askarruttaneet Joulupukin monimutkaiset sukujuuret. Jouluhan on Jeesuksen syntymäjuhla. Betlehemin tallissa ei näkynyt joulupukkia, siellä vierailivat Itämaan tietäjät tuoden lahjoja. Samalla tavalla kuin meillä nykyään punapukuinen ja valkopartainen joulupukki tonttuineen kulkee talosta taloon jakaen kaikille lahjoja. Nyt aivan kaikki ovat ansioituneet lahjojen saajiksi, vai ovatko.

Luin Wikipediasta joulupukin historiasta ja pakanallinen taustahan joulupukilla on. Myöhemmin eli 1931 joulupukki valjastettiin Coca Colan markkinointimieheksi. Kukapa siihen joulupukin on suunnitellut. Tietenkin ruotsalaista ja hieman ahvenanmaalaista syntyperää oleva Haddon Sundblom. Siis melkein kuin suomalainen, isä ahvenamaalainen ja äiti ruotsalainen.
Joulupukki punanuttuisena ja valkopartaisena oli niin hellyttävän lempeä ja antelias, että meidän Nuuttipukkimme, jotka olivat pukeutuneet harmaaseen turkkiin ja olkiin, näyttivät kerjäläisiltä. Sitähän ne alunperin olivatkin. Oitis Nuuttipukki vaihtui tähän Coca Cola-mainoksen pukkiin. Nyt hän kiertelee jakelemassa lahjoja jouluaattona kaikille. Onneksi tämä lempeä pukki asuu vielä Suomen Korvatunturilla, muorinsa ja lukuisten tonttujensa kanssa.

Joskus olen miettinyt, kuka uskaltaisi ehdottaa, että joulupukkia ei enää tarvita. Lahjoja, hyvää tahtoa ja onnellisuutta voisi jakaa viikoittain kerran vuodessa vietettävän aaton asemasta. Kulutus olisi kautta vuoden tasaista, se kasvattaisi pitkällä aikavälillä muhkeat liikevaihdot kaupoille ja verotuloja yhteiskunnalle. Tappiollisia alennusmyyntejä ei tarvittaisi. Lahjaruuhkat olisivat tipotiessään samoin jouluahdistus. Olisimme onnellisia ja iloisia. Joka viikolle keksittäisiin oma teemansa, se auttaisi niitä joiden mielikuvitus ei riittäisi lahjojen, ruokien, kukkien ja koristeluiden keksimiseen.

Joulu joka viikko, kaikilla hyvä tahto ja onnellisuus elämämme loppuun asti.
Joulurauhaa jatkuisi loputtomiin. Unelmat särkyivät juuri, kun kuulin uutiset. Israel on hyökännyt juuri Gasaan, satoja kuolleita, poliisivoimat tuhottu. Pommi räjähti taas Irakissa, kuolleiden joukossa naisia ja lapsia. Missä on joulurauha. Sehän on vain satua.

15 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista asiaa joulupukisata ja mielenkiintoista lukea nakokulmaasi.

    Tuohon Gazan hyokkaykseen voin vaan sanoa etta en ole sen puolesta, mutta kun tanne puolelle on etela Israelin alueelle on 8 vuotta ammuttu melkein joka paiva raketteja, ja kun heille (Hamas)on annettu mahdollisuus lopettaa ohjusten lahettaminen ja heita on varoitettu, mita pitaisi tehda, kun vuoropuhelu ei suju?Kaantaa toinen poski ja ottaa ohjukset vastaan hiljaa.Ikava kylla se ei ihan niin suju, silla joskus tulee hetki, jolloin poskea ei enaan voi kaantaa.Ikavaahan se on, ja siviilit ovat ne jotka karsivat. Munkin on ihan helppo kirjoittaa nain, kun en asu kaupungissa minne melkein paivittain ammutaan ohjuksia.Tavalliset ihmiset haluavat vain asua rauhassa ja jatkaa elamaansa.

    VastaaPoista
  2. Hyviä pohdintoja ja faktatietoja.. Oletkos muuten nähnyt Joulutarina-elokuvaa, siis sitä kotimaista palkittua, jossa Hannu-Pekka Björkman on joulupukkina? Sekin antaa oman näkökulmansa joulupukkijuttuun. Siis sen, että pukkikin on joskus ollut lapsi.. Minusta se näkökulma oli aika jännä, en ollut koskaan ajatellut siltä kantilta koko asiaa..

    Ihan varmasti kaikenlainen stressi vähenisi kun joulua alettaisiin viettää eri tavalla, jakautuen koko vuodelle. Ihmiselle kasaantuu liikaa tunteita ja odotuksia muutamalle päivälle vuodesta. Varsinkin perheille aika on raskastakin, jos perhe on hajonnut ja aikuiset miettivät missä lapset viettävät joulua tänä vuonna. jne.

    Olen myös huomannut, että jouluna ystäville ei yleensä ole aikaa. Se on harmi. Perheet käpertyvät viettämään aikaa keskenään, ystäviä tavataan sitten arkena.. Tätä systeemiä haluaisin muuttaa.

    VastaaPoista
  3. Itse en vietä joulua, koska en koe tai näe siihen syytä. En ole ateisti enkä edes agnostikko (paitsi vähäsen), mutta käsitykseni kristinuskosta lienee erilainen kuin valtaosalla (tai ainakin kirkolla - siksi en kuulukaan kirkkoon).

    Tuli kirjoituksestasi mieleeni, että suhteemme alussa sanoin miehelleni, että aion muistaa häntä vuoden ajan joka kuukausi jollakin pienellä lahjalla tmv.

    Annoin hänelle tosiaan joka kuukausi itse katomanani aikana lahjan ja kerroin hänelle, miksi hän sen saa. Kyseessä eivät olleet mitkään kalliit lahjat, vaan jotain pientä ajatuksen kanssa hankittua.

    VastaaPoista
  4. Yaelian,
    Jäi tuosta Israelin-ohjushyökkäyksestä kertomatta vastapuolen toimet, jotka ovat tietysti syynä näihin iskuihin.
    Ihmettelinkin, kun kuuntelin uutisia, että haluavatko palestiinalaiset tosiaan tuhota koko Israelin valtaamalla itselleen kokonaisen valtion maa-alueet. Ymmärrän kyllä palestiinalaisvaltion tavoitteet saada oma itsenäinen valtio aikaiseksi, mutta sitä en ymmärrä, että sitä ei voi ratkoa neuvottelupöydässä, vaan kummallakin osapuolella vain aseet ratkaisevat. Palestiinalaiset uhraavat omiensa hengen jääräpäisyydellään. Israelilaiset taas yrittävät asein puolustaa omaa reviiriään. Todella vaikea tilanne ja tätä on kestänyt 60-vuotta. Mikä siinä on, ovatko ne uskonnot (muslimit) jotka ovat niin marttyyrimaisen fanaattisia, että ihmishenget eivät ole minkään arvoisia.

    VastaaPoista
  5. sooloilija,
    En ole nähnyt kyseistä elokuvaa.

    Hyvää voisi tosiaan jakaa aina ei vain yhtenä päivänä vuodessa. Muutoinkin lähimmäisten huomioiminen ja myötäeläminen on jäänyt enää jouluiseksi kliseeksi hyvin monille, itsekkyys valtaa sijaa.

    VastaaPoista
  6. elegia,
    Sinullahan on ollut hienot periaatteet kaikkein lähimmän ihmisen kohdalle, tätä minäkin tarkoitin, että hyvää voi jakaa jatkuvasti ei vain jouluna.

    Eikä siihen tarvita paljoa, joskus sanat ja hyvät teot riittävät.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Justiinsa oli erään ystäväni kanssa puhetta siitä, miten Suomessa monet 5-kymppisetkään eivät VIITSI hässätä joulua kotonaan vaan menevät vanhempiensa luokse lapset lisukkeineen ja lapsineen päivineen, eläkeläisillähän sitä on aikaa touhuta ja järjestää muonitusta yksikseen. Käsitykseni mukaan tuossa vaiheessa vanhukset jo pitäisi kutsua joulunviettoon lapsilleen, elleivät nyt itse välttämättä halua ja omaa voimia tarpeeksi siihen häslinkiin.
    Varmasti tavat riippuvat paljon perheistä mutta moneen tuollaiseen ajatukseen kuulemma törmää nykyään, viitsimisen puutteeseen.

    Mitä vaivaa sitten olisikaan tuottaa iloa ja hyvää mieltä joka kuukausi tai viikko!

    VastaaPoista
  9. Sirokko,
    Niin olisihan se ehkä noinkin, jos joka viikko pitäisi kinkut paistaa ja laatikot tehdä, mutta jospa joka viikolle tai viikonlopulle riittäisikin vain normaali pyhäruoka joskus synttäreinä tmv vähän runsaampi tarjoilu, se olisi hieman kevyempää.

    En usko, että vierailuista tulisi joka viikkoisia, kuten ei kait nykyäänkään. Jokainen oppisi kokkailemaan omassa keittiössään. Ja isovanhempia kutsuttaisiin silloin tällöin rentoutumaan lasten perheisiin.

    Muuten joulu kestää vain kolme päivää, otan sen ilomielin vastaan ja kokkaan aina vain sen verran kun viitsin, ilman paineita.


    Mutta hyvää tahtoa saisi olla joka viikko ja rauhaa.

    VastaaPoista
  10. Minä juuri aamulla mietin, kuinka mukava onkaan viettää aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa, kun se lomalla onnistuu arkea paremmin.

    Joulupäivänä olimme naapurissa, tapanina saimme sukulaisvieraita, eilen meillä kylässä viettivät vastavuoroisesti aikaansa naapurimme. Ja me lähdemme ihan pian toisen sukulaisperheen luokse.

    Minusta on loistavaa, että on aikaa istua kiireettömästi näiden meille tärkeiden ihmisten kanssa ja kerrata kuulumisia.

    Mitä tulee Israelin tilanteeseen, niin missä sanottiin, että "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu?" Kosto ei myöskään kuulu hyveisiin.

    Joulunakin näemme, että ihminen on keskeneräinen, pahuudessaan ylivoimainen olento.

    Länsirannan ongelmat ovat ratkaistavissa, mutteivät ilman kompromisseja.

    VastaaPoista
  11. Susanna,
    En minäkään ole kokenut koskaan jouluvierailuja raskaina, vaan mukavina läheisten ja ystävien tapaamistapahtumina. Kaikilla on aikaa ja yhdessäolo kiireetöntä.
    Tarjottavien suhteen samoinkuin lahjojen terve järki on tärkeintä, kukin teke oman viitseliäisyytensä mukaan.
    Eikä tarvitse juosta markkinahulinan ja mainosten mukaan.

    Rauhaa, hyvää tahtoa ja aikaa läheisille, se kuuluisi jokaviikkoiseen elämään kuin jouluna.

    VastaaPoista
  12. Ei ehkä lahjoja, mutta hyvää tahtoa ja onnellisuutta jakakaamme läheisillemme ensi vuonna joka viikko.

    VastaaPoista
  13. pioni, samoin toivon minä myös

    VastaaPoista
  14. http://koti.phnet.fi/petripaavola/Jeesuksensyntyma.html

    Historiallinen fakta on, että vuonna 354 Rooman piispa Julius määräsi Jeesuksen Kristuksen viralliseksi syntymäpäiväksi joulukuun 25. päivä. Joulua ja Jeesuksen syntymäjuhlaa ei siis ole ollut olemassa ennen vuotta 354 jKr. Jeesus ei määrännyt joulun viettoa, eikä sitä että Hänen syntymäjuhlaansa tulisi juhlia juuri 25 joulukuuta. Alkuseurakunta ei viettänyt joulua ja Kristuksen syntymäjuhlaa 25 päivä joulukuuta. Jeesus ei asettanut ollenkaan syntymäjuhlansa viettämistä millekään erikoiselle päivälle, eikä Hän edes asettanut syntymäjuhlaansa vietettäväksi kerran vuodessa. Uskovina meillä on oikeus muistella sitä vaikka joka päivä, mutta Jeesus ei asettanut sitä kerran vuodessa vietettäväksi juhlaksi.

    Vuonna 394 alkoi jokapäiväinen messu Rooman katolisessa kirkossa. 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä vietettiin Rooman katolisessa kirkossa messua Kristukselle, jossa pappi siunasi leivän ja viinin, jolloin ne katolisen kirkon väärän opetuksen mukaan "muuttuivat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi". Tästä Kristuksen messusta Mass of Christ (Christmas), joka ensimmäisen kerran suoritettiin vuonna 394 jKr. ja siitä alettiin käyttää nimitystä Kristus messu (Mass of Christ). Christmas (joulu) sai nimensä katolisen kirkon harhaoppisesta messusta, joka ensimmäisen kerran suoritettiin vuonna 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä.

    Joulu on Rooman katolisen kirkon luomus, jossa se yhdisti kaksi juhlaa toisiinsa babylonialaisen Tammuksen syntymäjuhlan ja roomalaisen Saturnaalia juhlan. Rooman katolinen kirkko antoi tälle uudelle juhlalle nimen Kristuksen syntymäjuhla (Christmas/joulu), ja toi siihen mukaan Raamatun elementtejä Kristuksen syntymisen tapahtumista, mutta samalla aikaa jätti siihen pakanallista perintöä sekä salli Rooman kansalaisten jatkaa Saturnaalia juhlan viettämistä uuden juhlan (joulun) nimissä.

    Otavan Suuri Ensyklopedia:
    "Joulun pakanallinen tausta ja keskiajan perintö: Kristillinen joulu siirrettiin joulukuun 25. päivän kohdalle n. 350-luvulla. Vanhempi juhlapäivä oli tammikuussa, loppiaisena, "epifanian" kohdalla. Kristuksen syntymän ajankohdasta on ollut monia erilaisia tulkintoja ja laskelmia. Se on sijoitettu esim. kevääseen tai syksyyn. Sen sijaan mikään traditio ei sido sitä joulukuuhun. Syyt ovat toiset. Roomassa vietettiin keisari Aureliaanuksen toimesta joulukuun 25. päivää auringonjuma­lan syntymäpäivänä, "Dies natalis solis in victi". Tällä oli yhteyksiä itämaisiin uskontoi­hin, mm. Mitran kulttiin. Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöönoton aikoihin talvipäivän seisaus sattui joulukuun 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samoin, kuin monesti muulloinkin. Se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen, ja siirsi sille kristillisen sisällön. Joulun muodostamiseen vaikutti tämän lisäksi kaksi muuta Rooman valtakunnan alueella viettyä juhlaa; ensimmäinen saturnaalia ja toinen kalendai."

    VastaaPoista