
Luin juuri
Hesarin Kuukausiliitteestä Ilkka Malmbergin artikkelin
Köyhän vuosi. Artikkelin avausteksti kertoo näin.
Tältä näyttää nykyajan köyhä.
Tule mukaan elämään vuosi hänen elämäänsä. Yhdeksän sivun jälkeen pääset siitä pois. En toista artikkelista tätä yhden vuoden tarinaa syksystä 2007 syksyyn 2008. Kyseessä on yh-äiti, lapset 16-v, 12-v ja 10-v. Vuoden loppupuolella perheeseen tulee mukaan avomies. Viisihenkisen perheen nettotulot ovat 3020 euroa kuukaudessa, sisältää työkyvyttömyyseläkkeen, lapsilisät, elatustuen, omaishoidontuen, vammaistuen, avomiehen työmarkkinatuen, asumistuen. Perheen keskimmäinen on liikuntavammainen.

EU:n määritelmän mukaan köyhiä Suomessa ovat ne, joiden nettotulo jää alle 1000 euroa kuukaudessa. Jos kyseessä on pariskunta raja on 1500 euroa. Lapset nostavat rajaa, alle 14-vuotias 300 eurolla ja 14 vuotta täyttänyt 500:lla. Tämän artikkelin perheen köyhyysraja olisi 2600 eurossa. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva.
En kirjoita tätä siksi, että haluaisin vaihtaa osia perheen kanssa. En todellakaan. Itse ansiotyön tai yrittämisen kautta ansaittu toimeentulo on arvokas asia, sitä en vaihtaisi mistään hinnasta
sosiaaliturvaluukuilla juoksemiseen.
Minulla ei ollut tietoa miten, mihin ja kuinka paljon sosiaaliturvaa saadaan tämän päivän Suomessa. Tämä avasi silmäni ja jotenkin minulle tuli huojentunut olo. Näyttää siltä, että asumme hyvinvointivaltiossa, joka huolehtii niistä, jotka apua tarvitsevat. Tämä oli syy miksi kirjoitin.

Jos voisin, kieltäisin käyttämästä kenestäkään sanaa köyhä. Sana köyhä on jo aikansa elänyt, se kuuluu menneisyyteemme. Elämme hyvinvointivaltiossa, jonka yksi tunnusmerkki on huolehtia niistä kanssa-asuvista, jotka ovat elämässään taloudellisessa ahdingossa tahtomattaan, sairauden, elämäntilanteen tai muun seikan takia. Käyttäisin sanaa lähimmäinen.
Päivittäin kuulen leipäjonoista, köyhyysloukkuun pudonneista ja ylivelkaantuneista. Valtaa tunne, että pitäisi tehdä jotain. Jotain on todella tehty. Onko se kaikkien kohdalla riittävää, johtuu ensisijaisesti perheen omista valinnoista ja rahankäytön oikeasta kohdentamisesta.
Elämän piirissä on asioita, joihin ei aina tarvita rahaa vain hieman aktiviteettia. Kodin järjestys ja siisteys, puhtaanapito, ruokatalous, terveet elämäntavat ja hankintojen suhteuttaminen taloudelliseen tilanteeseen eivät maksa mitään, jopa säästetään. Näillä on vaikutusta myös elämänlaatuun. Elämisen ylpeys tulee säilyä meillä kaikilla.