Lasia ja kuutamokiiseliä

Helmien jälkeen palaan arkisiin asioihin. Pakastimessa on marjoja vielä yllin kyllin. Kun haluan marjoista jotain hyvää, ei pakastimessa ole jäätelöä, jaakaapissa rahkaa eikä vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Löytyy vain rasvatonta maitoa ja tilkka kermaa, joten perinteinen kuutamokiisseli pelastaa tilanteen ja herkuttelu onnistuu.

Lasiastiat tuovat glamouria yksinkertaiseenkiin tarjottavaan ja varsinkin jälkiruokaan. Lasi onkin oikea jälkiruokakulhojen materiaali. Ja kylmät juomat maistuvat laseista kaikkein raikkaimmilta.
Kaapistamme löytyvät vesilasien klassikot Iittalan Aino Aalto 1932 juomalasit, yli 70 vuotta sitten suunnitellut. Alunpitäen tämän sarjan nimi oli Bölgeblick, mutta nykyään se on yksinkertaisesti Aino Aalto 1932. Jälkiruokakulhot ovat samaa sarjaa. Tuotteiden design, kuviot muistuttavat veteen heitetyn kiven synnyttämää rengaskuviota. Laseissa on meneillään jo toinen kierros. Nimittäin astianpesukone naarmuttaa lasinpinnat ja muutoin ehjät lasit on pakko vaihtaa.


Arkilaseina löytyvät myös Ikean Sisu-lasit ja samaa sarjaa kaadin. Tätä hyvin suosittua rengaskuvioista lasia ei enää löydy Ikean valikoimista. Hyvä ja kaunis sarja tämäkin, ripaus samaa kuviokieltä kuin Aino Aalto-laseissa.


Karahveja juomien kaatamiseen ovat Design Housen Globe ja ns perinteinen leimalla varustettu ravintolakarahvi, näytti olevan italialainen. Ja nyt herkuttelemaan.


Kuutamokiisseliä mansikoiden kera

6,5 dl rasvatonta maitoa
1,5 dl kermaa
1 kpl vaniljatanko
2 rkl sokeria
Suurustaminen
2 dl rasvatonta maitoa
4 rkl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 rkl sokeria pinnalle
Lisäksi suomalaisia pakastemansikoita 1 litra

Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja laita kattilaan. Lisää kermamaito ja kuumenna kiehuvaksi.
Sekoita perunajauhot kylmään maitotilkkaan. Nosta kattila levyltä ja sekoita kuumaan maitoon sokeri, poista vaniljatanko ja liruta perunajauhosuurus koko ajan sekoittaen, kunnes maito alkaa saota. Kun kiisseli pulpahtaa, nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon vaniljasokeri. Ripottele pinnalle tarjoiluastioissa sokeria kuortumisen estämiseksi. Lisää puoliksi sulaneet mansikat jälkiruokakulhoihin kiisselin pinnalle ennen tarjoilua.
Vaihteeksi kuutamokiisseli maistui jäätelöä paremmalta.

Helmiä

Sain haasteen katriinalta, kerro ominaisuuksistasi viisi helmeä. Kun luin haasteen aloin pohtia millainen oikein olenkaan. Mitkä ominaisuuteni nostan helmiksi. Pyysin myös miestäni valitsemaan yhden helmen.

Suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus, ne kulkevat käsikädessä. Nämä ominaisuudet olen saanut jo kotikasvatuksen myötä ja olen kiitollinen siitä. Suvaitsevaisuus on oikeastaan hyve, suvaita ja hyväksyä eritavoin ajattelevia, erilaisista olosuhteista ja kulttuurista tulevia. Ilman suvaitsevaisuutta ei voisi noudattaa oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuus on kantanut minua työelämässä. Tämän ominaisuuden myötä olen saavuttanut luottamuksen ihmisiltä, joiden kanssa olen tehnyt työtä tai muutoin ollut yhteistyössä.


Positiivisuus ja optimismi, nekin kulkevat käsikädessä. Positiivinen elämänasenne on yksi onnellisuuden peruskivistä. Takaiskujen kohdatessa pyrin aina katsomaan mitä hyvää asiassa löytyy. Usein käy niin, että negatiivinen asia kääntyykin positiiviseksi, hyvät puolet nousevat huonojen edelle. Minulla on korkea stressinsietokyky ja lasken sen positiivisuuden ansioksi. Muistelin, että en ole oikeastaan koskaan ollut stressaantunut, en edes raskaan työtaakankaan alla. Optimismi on minulla veressä, olen jopa joskus sinisilmäisen optimistinen.


Järjestelmällisyys. Hallitsen hyvin isot kokonaisuudet ja järjestelmällisenä selvitän asiat aikataulussa ja loppuunsaattaen. En jätä asioita puolitiehen.


Ahkera ja idearikas, nämä kulkevat idealistilla käsikädessä. Ahkeruus työssä saattaa tosin joskus läheisistä tuntua työnarkomanialta. Olen jättänyt jonkun verran työmäärääni viime vuosina vähemmälle. Ahkeroin nyt tässä työssäni intohimoisesti, en työnarkomaanina.


Avulias. Olen valmis pyytettömästi auttamaan apuatarvitsevia. Lähinnä apua on pyydetty ammatteihini liittyen ja myös elämän arkipäivisissä aiheissa.

Kuvissa helmiä lipaston kätköistä, Mallorcan viljellyt helmet, ranskalaiset lasihelmet, villihelmet Helsingin Espalta, kivet kuin helmiä ja simpukoita helmien jälkeen.

Niin, mitä se mieheni sanoi helmeksi. Sen kummemmin miettimättä totesi, että olet ikäiseksesi hyvännäköinen. Nyt jäin pohtimaan oliko se kohteliaisuus vaiko jopa totta. En sitten saanut muuta vastausta. Tyydyn tähän.

Haasteen lähetän eteenpäin, haastan Periferian Inkiväärin, Neidonhiuspuun Jorin ja Turkoosin talon Tiiun ja kaikki muut blogiani lukevat. Inkiväärin haasteeseen on tulossa blogisanomat pikapuoliin.

Naurua ja itkua

Perjantai-illan Isabel Allenden romaaniin perustuva ja Meryl Streepin tähdittämä Henkien talo oli tunteisiin vetoava elokuva. Eläydyin täysin elokuvaan. Kyyneleitä en voi estää ja nenäliina oli taas tarpeen. Onko tunteiden näyttäminen, itku ja nauru, naisille kuuluva ominaisuus. Kätkevätkö miehet tunteensa pinnan alle.


Olen perustellut itselleni, että tunteiden vapauttaminen itkun tai naurun kautta, on puhdistavaa. Se vapauttaa mielen, purkaa stressiä. Sanonta, nauru pidentää ikää, viittaisi juuri tuohon mielen vapauttamiseen. Kunnon kahden minuutin nauru vastaa 45 minuutin rentoutumista, sanotaan. Nauru on voimavara, joten muistetaan nauraa joka päivä sydämmen kyllyydestä mielen kevennykseksi.


Itku vapauttaa. Itkemme surua tai tyhjennämme surun taakkaa. Onnesta itkeminen on itkua ilosta. Menestys tai onnistuminen pitkien ponnistelujen jälkeen synnyttää vapauttavan tunnepurkauksen, joka ei kuitenkaan ilmene nauruna vaan itkuna. Ponnistusten päätyttyä vapauttavana itkuna.
Tunteisiin vetoavat elämykset, eläytyminen ihmiskohtaloihin, esimerkiksi elokuvat, kirjat ja musiikki, purkautuvat itkuna.

Nauru ja itku, osa elämää. Nauran ääneen, joskus nauran katketakseni sanonnan mukaan, hihittelen tai hörötän. Ystäväni sanovat, että minulla on persoonallinen, hersyvä nauru.
Itku on tukahdutettua, hiljaista kyynelten virtaa, ei ääntäkään. Suuren surun hetkellä itkua ei voi hillitä, se tulee suureen ääneen, huutamalla.

Kuvat kertovat. Kiviä rannalta, muistot Valamonruususta ja tammenterhoja. Iloinen kukkaloisto kesäterassilla. Urbaani kiviaita kaupunkimaisemassa.

Yksinkertaisen hyvää

Makkaroista parhaimpia ovat siskonmakkarat, ne ovat kypsentämätön kokolihatuote, A-luokan makkara. Kun meillä herkutellaan makkaralla, se on silloin siskonmakkara. Makkaran käyttö on aika vähäistä, vähitellen olemme vain vähentäneet sen käyttöä. Ehkä makkaran koostumus on johtanut tähän ratkaisuun.


Keittiökaapeistamme löytyvät Arabian Arctica-astiasarja, jota löytynee myös useista muistakin suomalaiskodeista. Arctican on suunnitellut 25 vuotta sitten Inkeri Leivo. Ilman Arabiaa en voisi kuvitella mitä suomalaisten kaapeissa olisi. Meillä Arcticaa ovat alku- ja pääruokalautaset, muutama tarjoilukulho sekä kahviastiasto. Astiat ovat sekä arki- että pyhäkäytössä.


Valkoista selkeää astiastoa on helppo terästää yhdistämällä siihen värikäs osa mukaan. Hankin Indiskasta itämaishenkiset, sini-valkokuviolliset pienet keittolautaset. Juuri sopivaa kokoa alkukeiton tai -salaatin nauttimiseen.


Ja Arctica jatkuu, valkoinen kahviastiasto on yksinkertaisuudessaan juuri sopiva värikkäiden kahvipöytäherkkujen joukkoon. Tavanomaiseltahan tämä kuppisarja tuntuu. Luulisin, että joka toisessa taloudessa, jossa vierailen, katetaan juuri tämän sarjan kupit. Enkä ihmettele, kun ulkomaalaiset vieraat sanovat, että kaikilla suomalaisilla ovat samat astiat.

Siskonmakkararuuan tarjoamiseen sopii Arctica loistavasti, selkeä yhdistelmä suomalaista perusruokaa ja niukkaa mukautuvaa astiamuotoilua. Ruokaohje on Antti Vahteran.

Siskonmakkarakastike


800 g siskonmakkaroita
60 g voita
50 g vehnäjauhoja
2 dl kermaa (laimensin kerman maidolla)
vettä
mustapippuria, cayennepippuria, Maldon-suolaa

Kuumenna paistinpannu ja lisää vähän voita. Purista siskonmakkaroista pyöreitä palloja suoraan melko kuumalle pannulle ja anna ruskistua hyvin joka puolelta. Siivilöi makkarat voista. Puhdista pannu ja lisää loppu voi. Kaada jauhot sekaan. Anna jauhojen vähän ruskistua koko ajan sekoittaen, kaada vettä sekaan ja sekoita kastike tasaiseksi. Anna kiehua miedolla lämmöllä n 15 minuuttia kunnes kastike on sopivan sakeaa. Lisää makkarat ja kerma. Anna kiehua vielä hetki. Mausta mustapippurilla ja ripauksella cayennepippuria ja tarkista suola.
Tarjoile perunamuhennoksen kanssa. Valmistin vielä lisukkeeksi hunajaporkkanoita liemineen.

New York, matkakuumetta

Selailin taas valokuvia. Muistelin lomamatkoja ja katselin New Yorkin matkan kuvasatoa haaveillen ja haikeana.


New York, sinne pitää päästä uudelleen. Jo ensimmäisellä käynnillä kaupunki tai Manhattan tuntui tutulta. Kaupungissa on jotain selittämätöntä vetovoimaa, tunnelma tuttavallisen lumoava. Ennen matkaa ajattelin, että kuhiseva suurkaupunki on täynnä kiireisiä ihmisiä, loputonta tungosta ja pilvenpiirtäjien sokkeloissa on ikuinen hämäryys.


Toisin kävi. Kaupunki lumosi täysin, sykkivää eloisaa tunnelmaa. En edes huomannut, että liikuin pilvenpiirtäjien katveessa. Jotenkin vertikaalinen mittakaava hävisi. Kaupunkikuvat on otettu Empire State Buildingin katttoterassilta.
Tavarataloissa, liikkeissä ja ravintoloissa palvelu oli kohteliasta, varsinkin tavarataloissa. Komeat turvamiehet toivottivat tervetulleeksi osastoille ja poistuttaessa kiittivät käynnistä.


Keskuspuisto näytti todellakin kaupunkilaisten olohuoneelta. Vaikka matkan ajankohta oli huhtikuun alkua, puistossa oli piknikseurueita. Krookukset, tulppaanit ja narsissit aloittelivat kukintaansa.

Keskuspuiston järven takaa piirtyy pilvetontä taivasta vasten kaupungin silhuetti.

Times Squarelle saavutaan illan hämärtyessä. Keltaiset taxit olivat aina saatavilla, pieni käden heilautus, niin taxi kaartoi poimimaan kyytiin haluavat kadun varrelta.

Manhattanilla on helppo liikkua. Selkeän ruutukaavan ja numeroidun katunimikkeistön avulla eksymisvaaraa ei ole. Hudson-joki pilkottaa usein kadun päässä, joten saarelta ei pääse poistumaan vahingossa. Nähtävää on yllin kyllin. Tärkeimmät, maailmankuulut nähtävyydet olivat ne ensimmäiset kohteet. Tietysti myös kuuluisat museot, MoMa ja Guggenheim.
Hudson-joen iltaristeilyllä New York ja sen sillat iltavalaistuksessa olivat kaunis ja mieleenpainuva näky.

Seuraavalla matkakerralla tutustutaan kaupungin muihin osiin ja nautitaan uudelleen Manhattanin lumosta.

Taiteesta messuille

Lumisena ja aurinkoisena sunnuntaipäivänä tein kaksi retkeä Turussa. Keskustakierroksella pistäydyin Arsnetin galleriassa, jossa katsastin Helena Ruusulaakson taidenäyttelyn. Kuutamoa oli maalattu kahdeksan taulun sarjana, alkaen täysikuusta ja päättyen kuunsirppiin. Yönsinisellä taivaalla loistivat keltaiset kuut ja taivaalla kimalsi kultainen avaruushiekka. Kameliakukka olikin kameli ja kaktuskukat, hauska matkamuistuma lomamatkalta. Taiteilijan teoksia löydät Arsnetin sivuilta.

Messukeskuksessa Rakentaminen ja Asuminen-messut oli nopeasti katsottu. Laimea messuanti vai olisiko syynä ollut enemmän rakentamiseen kuin asumiseen painottuva esillepano.

Rakentaminen ei nyt ole ajankohtaista, yritin löytää messutarjonnasta keittiöitä. Esilläolevista keittiöosastoista jäi mieleeni kosketuksesta avautuvat kaapistolaatikostot, joissa sähköinen järjestelmä toimii idean moottorina. Sähkökatkoksen yllättäessä saa laatikot auki mekaanisestikin. Tämä mukavuus on aivan turhaa energiantuhlausta meille. Ihan mielelläni vedän laatikot auki sillä perinteisellä tavalla.
Tottakai haluan teräspintoihin clean steel-pinnat, en millään kestäisi sormenjälkiä kylmäkalusteiden teräsovissa eikä uuninluukussa. Uunin itsepuhdistuvat sisäpinnat helpottavat uunin huoltoa. Mielellä näytti olevan tämä mahdollisuus.

Kaihdinliikkeen osastolla ajattelin häikäisevää aurinkoa. Terassilla viihtyvät kasvit huomattavasti paremmin, kun liian paahtavaa auringonvaloa voisi säädellä. Pitää ajoissa pyytää tarjous sekä alasvedettävistä kaihtimista että kaihtimista, joilla voi varjostaa tai saada näkösuojaa pelkästään lasiseinien alaosaan eli lattiatasoon.

Valkoinen maisema ikkunan takana ja sisällä lumenvalkoiset kirsikankukat. Tervetuloa helmikuinen viikko.

Kairasta ahventa

Viikko taas takana ja viikonloppu edessä. Minut yllätettiin taas tänään ahvenpihveillä. Klassinen ja perinteikäs suomalainen ruoka. Se tarjoiltiin Arabian Kaira-lautasilta. Ovat meidän arkinen, savikeraamiikkaa muistuttava astiasto. Mutta sopii niin hyvin juuri ahvenpihvien tarjoiluun. Itseasiassa ateria punaviineineen oli oikea viikonlopun perinteikäs juhla-ateria.


Eikä Kaira pääty keitto- ja pääruokalautasiin, sitä löytyy myös kahvikuppeina. Kairaahan ei enää valmisteta, joten hellävaroen pidän sitä arkisessa käytössä. Kairaa voisi täydentää Huutonetin kautta, mutta yhdistelen sitä mieluimmin muiden astioiden sekaan. Jämäkkähän se on, kahvikupit ovat viimevuosina jääneet vähälle käytölle. Mukit ovat korvanneet nämä kupit.


Pääruuan jälkeen seurasi jälkiruoka. Se oli lasillinen ja kaksi Baileys-wiskikermalikööriä. Oikein hyvää, mutta vain sopivassa määrin. Onneksi lasi on riittävän pieni. Tämä lasihan ei ole mitään designia. Lasin tekstiä vilkaisemalla muistin, että nehän ovat maistiaislasit Ranskaan tehdyltä viinimatkalta. Hauska matka, erikoisuutena oli vierailu viinitilalla, jossa saimme osallistua sekä viinirypäleiden poimintaan että viinin valmistukseen. Pitäisi kaivaa kuvat esille, ovat nyt upoksissa valokuvien sekavissa ja selvittämättömissä kasoissa.

Hyvää viikonloppua, nautitaan elämästä.