sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Kotinäkymiä


Sisustusmakuja on yhtä monta kuin sisustajiakin. Jokaisella meistä on oma sisustustyylimme ja värimakumme. Täällä blogimaailmassa olen huomioinnut, että hyvin monet sisustavat maalaisromanttiseen tyyliin. Joillakin valkoinen väri sisutuksessa kulkee punaisena lankana. Tanskalainen romanttinen ja norjalainen tilda-tyyli on saavuttanut roimasti suosiota.











Kuvat: Ruokailuhuoneen laskosverho ja huputetut tuolit

Kotini sisustus on skandinaavisen moderni, mutta sitä rikkovat vierashuoneen retrokuosit, eteisen perintölipasto, olohuoneen klassisen romanttinen nojatuoli ja ruokailuhuoneen tuolien rento huputus. Laskosverhot ja viherkasvit pehmentävät tyyliä, kun taas taulut ovat kokonaan nofiguratiivisia, abstrakteja ja värikkäitä. Joten voisiko tyyli olla pehmeän selkeä moderni.

Nyt avaan näkymät olo- ja ruokailuhuoneeseen ylläolevan kuvakollaasin välityksellä. Muutama seikka vaatii lisäkommentointia.
Tammiparketilla on iso kantattu sisalmatto, jonka kulma pilkistää ensimmäisessä kuvassa.
Neljästä taulusta näkyvät niiden värimaailmat ja ruokailuhuoneen lasivitriinin lasikokoelmaa näkyy yhdessä kuvassa. Sinistä on vain ripauksien verran pienesineissä ja tauluissa, vaikka sitä näkyy kollaasissa suhteellisen paljon.








Kuviin ovat päässeet Costanza-jalkavalaisin ja Ufo-ruokapöydänvalaisin.





You make my day-tunnustus

Kiitos Mintzille ylläolevasta tunnustuksesta. Mukava saada huomiota ja haluan antaa saman tunnustuksen kukkien kera niille bloggaajille, jotka olen nimennyt oikealla olevaan sivupalkkiini, joista osa ei ole listautunut blogilistalle. Kuten Nanna, Vanhan talon viemää, Tanya Villa Kanervasta, Ja tietysti monelle muulle, jotka olen merkinnyt suosikikseni blogilistalleni. Inkiväärihän saikin kukkakimppuja jo sylin täydeltä, hänet mainitakseni. Joten suora yhteys klikkaamalla mukaviin blogeihin, olkaa hyvä.

lauantai 12. tammikuuta 2008

Lipeäkalaa

Hyvät lukijat, olen aivan varma, että teistä hyvin monet eivät pidä lipeäkalasta. Lipeäkala vie muistot lapsuuden joulunaikaan. Joulun kaikki ihanat herkut syrjäyttivät lipeäkalan, jonka tuoksu ei innoittanut edes maistamaan kalaa. Meillä oli aina lipeäkalaa jouluna, joulupäivänä se kuului lämpimänä ruokana päivällisateriaan. Valkokastike teki siitä ihan maistuvaa ainakin minulle.

Lipeäkalalla on pitkät perinteet, sitä valmistettiin jo keskiajalla. Kala on helposti sulavaa ja vähäkalorista, mikseipä se sopisi jouluherkuttelun jälkeen kevyenä kalaruokana.

Tänä jouluna meillä ei ollut lipeäkalaa. Ostin sitä loppiaiseksi, mutta se jäi valmistamatta. Kalassa oli viimeinen myyntipäivä 15.2.2008, joten tänään valmistin siitä aterian. Lipeäkala on talvinen ruoka ja sitä voi syödä muunakin aikana kuin jouluna. Pakastesei korvaa lipeäkalan, jos sei maistuu paremmin.


Lipeäkala

500 g/henkilö lipeäkalaa, huuhtaistaan nopeasti kylmän veden alla
Keitetään nahkapuoli alaspäin teräskattilassa kannen alla, joukkoon lisätään muutama kokonainen maustepippuri. Vettä ei lisätä, vaan kala saa hautua kypsäksi omassa liemessään noin 20 minuuttia. Tarjottaessa kalan pintaan rouhaistaan hiukan maustepippuria.

Valkokastike

3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
6 dl maitoa
suolaa ja maustepippuria

Sulata voi pannulla ja lisää siihen jauhot, sekoita sileäksi. Lisää joukkoon vähitellen hyvin sekoittaen maito. Kiehauta muutama minuutti, kunnes kastike saostuu.Mausta suolalla ja maustepippurilla.

Tarjotaan lohkoina keitettyjen perunoiden ja salaatin kanssa.

perjantai 11. tammikuuta 2008

Kuusesta tuijaan


Kartiovalkokuusi pihalla vihreällä nurmikolla keskellä tammikuuta näyttää keväiseltä. Vasta äskenhän pilkottiin joulukuusi roskiin. Näkymästä päätellen tuntuu, että kohta puhkeavat krookukset kukkaan.

Tämä pihamme kartiovalkokuusi, picea glauca conica, on 7-vuotias ja täysikasvuisena se saavuttaa noin 2- metrin korkeuden. Vielä se ei näytä olevan ihan täysi-ikäinen. Kuusia on kaksi ja ne on istutettu samanaikaisesti. Havukasvien vihreys on pihalla rehevää läpi vuoden. Ensi jouluksi pitäisi löytää kuuseen led-valot, joiden väri muistuttaa aitoa kynttilänvaloa. Nyt kuusien koristeina ovat olleet muutamana päivänä talven ensimäiset lumihiutaleet.

Kuusista viistosti oikealle seisovat varjomorelli-kirsikan katveessa timanttituijat, joiden alaoksista napsin koristeita joulupöytään. Timanttituija, thuja occidentalis smaragd, kasvaa noin 5-metriseksi. Nyt 7-vuotiaina ne ovat noin kaksimetriset. Timanttituijan kasvutapa, pitkä pylväsmäinen on ylväs ja kaunis. Ainavihreänä se tuo pieneen pihaan sopivasti pehmeän vihreyden.
Varjomorelli taas on levinnyt jo liikaa, mutta on kaunis tuijat taustanaan. Tietysti huippukohta on kirsikan lyhyt kukinta-aika keväällä. Kukinnan jälkeen on vihdoin karsittava kirsikkaryteikkö selkeämmäksi.


Tuijat ovat sypressien sukua. Syksyllä istutin minisypressejä terassilaatikoihin ja hyvin ovat kestäneet leudon talven. Keväällä sypressit siirretään kukkien seuraksi.

keskiviikko 9. tammikuuta 2008

Työhuoneen freesaus

Työhuone, mitä siitä kertoisin. Puutteet ja kohennuskohteet näkyvät jo ovelta, mutta aloitan hyvistä asioista.

Kirjahylly on joulusiivouksen jälkeen vielä kohtuullisessa kunnossa eikä se vaadi muita toimenpiteitä kuin järjestyksen ja siisteyden ylläpitämistä.


Arkistolaatikosto, arkkitehtitoimistosta aikoinaan hankittu. Se on erittäin hyvä kaikenlaiseen säilytykseen ja kätkee sisäänsä papereita uskomattoman määrän. Laatikot ovat sopivan matalia, jotta tarvittava löytyy nopeasti. Laatikosto on kokonaan massiivikoivua.


Työtuoli, edullinen Askosta hankittu nahkatuoli, joka liukuu ja pyörähtelee parketilla ketterästi pöydän äärestä arkistolaatikoille ja kirjahyllyn ääreen.


Tietokone oheislaitteineen on ajanmukainen.

Ja nyt seuraavat kohennusta vaativat kohteet.

Työpöytä, Ikean jalkoihin kiinnitetyt kuluneet laminoidut vaneripöytälevyt, muuten jo toiset näissä jaloissa, vaativat taas uusimista. Tuo vaaleanpunainen kasa kirjan vieressä on joulusta säästynyttä Gheishaa. Löysin laatikon vaatehuoneen hyllystä ja sisältö maistuu erittäin hyvältä juuri nyt.


Valkoiset työpöytälaatikostot ovat kunnossa, mutta ovat hiukan ankean näköiset. Laatikot on aikomus päällystää tapetilla ihan kevään aikana. Saadaan vähän uutta "särmää".













Tapetti valitaan näistä kahdesta Manuel Canovasin tapetista joko palmuoksaa tai graafista.

Tunnelma, työhuoneen sisustus ja tunnelma on lattea ja mitäänsanomaton. Uusi matto tulee lattialle kevään kuluessa. Oikeastaan olohuoneen iso sisalmatto leikataan sopivan kokoiseksi ja kantataan ja se on kuin uusi työhuoneessa.

Vanhan kliseen tavoin, jään odottamaan lopputulosta.

tiistai 8. tammikuuta 2008

Lasi kuin jäätä


Luin juuri ilmestyneestä Glorian Koti-lehdestä Päivi Jantusen kolmunin
Kun jäästä tuli lasia .
Lasi kuin jäätä-aiheesta on minunkin pitänyt kirjoittaa juuri nyt kynttilöiden aikaan.
Jantunen kertoo:
Talvi ja jää löysivät tiensä suomalaiseen lasimuotoiluun viimeistään 1960-1970-luvuilla.
Muutama vuosikymmen sitten lasimuotoilumme suuret menestystarinat luotiin jään ja talven voimalla.

Timo Sarpaneva ja Tapio Wirkkala olivat ensimmäiset jäälasidesignerit. Harri Koskinen on 1990-luvulla synnyttänyt Block-valaisimen, jonka esikuva on jääkuutio. Block on kiirinyt maailmanmaineeseen ja MoMan-museoon, kuten Sarpanevan ja Wirkkalan työt.













Kauneimpia kynttiläjalkoja ovat mielestäni Sarpanevan Arkipelagot. Ne eivät ehkä ole levinneet siinä laajuudessa kansan keskuuteen kuin Festivot.

Nyt juuri on meneillään Kivi-tuikkulasibuumi. Olisiko Mariskoolin suosio jo hiipumassa.
Block on aloittanut suosionsa, sitä pyydetään häälahjalistoilla ja valmistujaislahjaksi. Joululahjapaketeista sitä löytyi hyvin monessa kodissa tänäkin jouluna. Block on tässä joukossa kansainvälisin siinä mielessä, että valmistuttaja ja markkinoija on ruotsalainen Design House Stockholm ja valmistusmaa Kiina.













Meillä Arkipelagoon sytytetään itsenäisyyspäiväkynttilät, ne koristavat juhlakattauksia tai niissä palavat kynttilät tunnelman tuojina. Kauniit ne ovat esineinäkin ilman kynttilöitä.

maanantai 7. tammikuuta 2008

Luopumisen tuskaa....

Eilen sytytimme keittiön pöydälle pari kynttilää. Joskus hetken mielijohteesta olin Sisustusliike Aadasta ostanut pulleat pullot. Lähinnä olin ajatellut pulloja yhden kukan maljakoksi, mutta sopivat ne kynttilöillekin.

Vasta tänään ajattelin, että kynttilät paloivat automme muistolle. Onhan se vähän hirtehistä sytyttää autolle kynttilä, mutta jälkeenpäin ajatellen muistelu oli paikallaan.
Tänä aamuna työmaalle lähtöä tehdessäni totesin: On hiukan haikea mieli, kun on Opelin jäähyväiset, viimeinen automatka.
Mieheni jatkaisi viimeistä matkaa autoliikkeeseen ja uusi Toyota kiiltelisi illalla autotallissamme.

Autolle mennessämme piti palata vielä kerran takaisin, paperit olivat unohtuneet. Odottelin haikein mielin hyvin palvelleen auton vierellä, taisin jopa sivellä konepeltiäkin. Mietin, että tietääköhän Opel, että viimeiset hetket perheemme mukavassa seurassa ovat meneillään.

Istuuduimme lähtövalmiina. Auto startattiin, ei kuulunut kuin pieni yskähdys, uudelleen ja uudelleen, sama juttu, moottori ei hyrähtänyt käyntiin. Tämä ei voi olla totta, näin ei ole koskaan vielä käynyt. Ihanko totta tietääkö Opel mihin ollaan menossa.

Lähdin kävellen töihin. Oli ihana kävellä hohtavan valkoisessa lumisessa maisemassa ja siemailla happea. Nautin kävelystä ja kuuntelin lumiaurojen jyrinää ja lumikolien kapsetta.

Mites sen Opelin kävi viimeisenä päivänä. Lähellä pienen kävelymatkan päässä on Opelin huoltokorjaamo. Mieheni suuntasi sinne kyselemään, miten auto saataisiin liikkeelle. Ensimmäiseksi liikkeessä kysyttiin, että miten pitkä oli ollut Opelin viimeinen ajomatka eilen.
Noo eipä se ollut kuin muutaman metrin, ajoin auton ja imutin, tuuletin, siistin sisätilat ja nostin kesärenkaat autoon, vastasi mieheni.
Jaahas se on ollutkin liian lyhyt se ajomatka. Auto voi tehdä tällaisen stopin liian lyhyen ajomatkan jälkeen. Startakaa kymmeniä sekunteja kaasu pohjassa, kyllä se käyntiin lähtee.

Siis moittivatko autot jo ajomatkan pituuttakin. Opel lähti käyntiin. Nyt meillä on uusi auto. Täytyy totutella Toyotaan. Toivon, että Opel saa uuden ja hyvän kodin.

sunnuntai 6. tammikuuta 2008

Kesämuistoja terassilla

Kylmä tuuli on ujeltanut päivittäin ja lisänyt pakkasen purevuutta. Vesien pinnat ovat jähmettyneet jääksi. Onko vihdoinkin tulossa valkoinen talvi. Marokossa on lunta 40 senttiä ja Iranissa rakennetaan lumiukkoja. Täällä eteläisessä Suomessa lunta vasta odotellaan.

Kun ihastelin Neidonhiuspuun kauniita kasvien siemenkotia ja talvista taivaansineä, innostuin päivittämään talviterassilta viime kesän satoa.


Syyshodekukan ja siankärsämön kuivatut kimput sopivat hyvin lyhtyjen ja havukasvien joukkoon terassille. Olisiko tämä uudelleen kierrätystä.


Punahatun kuivat siemenpallovarret ovat kasautuneet klematiksen varsiin tukeutuen vapaamuotoiseksi kukkakeoksi.


Kukkalaatikon havut suojaavat minihavukasveja pakkasenpuremilta ja antavat suojaa minisypresseillekin.


Jäkälän koristamat koivunoksat sopivat hyvin sammalruukkujen seuraan.


Punahattukimppu ruukkukatajan katveessa.













Illan pimetessä kynttilöiden valo tuo pehmeän talvitunnun terassille.