Raidallista

 Palmun raitaa.

 Rönsyliljan raitaa.

 Kupittaan Saven maljakon raitoja.

Lasisirkuksen pullon risteilevät raidat.

Makroviikot 24. haaste = Raidallinen

Puiden siimeksessä

Pihlajiin näyttää tulevan paljon marjoja. 

Tämä pihlaja on hyvin vanha ja kasvaa aivan meren rannalla.

 

Matkan varrella näppäsin auton ikkunasta kauniin koivikon kuvaan.

Tämä omenapuu kasvaa kivellä, tarkemmin Kokkokivellä Kokkolassa keskellä katua.  Puun varjossa istuu tyttö lukemassa kirjaa. Kyseessä on Snellman muistomerkki, jonka on taiteillut kuvanveistäjä Pekka Jylhä. Nuori sielu avoimena-veistos on paljastettu 2006.

Olen laiskotellut viime päivinä vähän liikaakin. Jalan kunto on vähitellen palautumassa. Voin jo kävellä hetken normaalisti, mutta liika kävely kipeyttää jalan. Oikein odotan, että pääsen taas normaaliin kävelyvauhtiin. Kaikenlaista on suunnitelmissa, jalkaa potiessa on ollut aikaa pohtimiseen.Toivottavasti ne isot asiat ratkeavat.

Vielä vihertää

 Terassilla vihertää ja toivottavasti vielä pitkään.

Mehikasvit kukkivat jokin aika sitten.
Nyt kasvatetaan lehtipallukoita.

Terassiruukun köynnöskasvin nimeä en enää muista.

Oletin, että se kukkii. 

Ei kuki, vaan leviää ympäri terassin kattoa ja seiniä.
Orkidea on myös mukana, se kukkii olohuoneen pöydällä.
*****

Värikollaasit 46. haaste = Vihreä

Silloin joskus

Pokkarin salama välähti odottamatta

vintin kamarissa.

Nyt siitä on muistot ja valokuva,

talosta kamareineen ei ole mitään jäljellä.

Jo riittää kuvaaminen,

turha on filmiä tuhlata.

******

Mustaa ja valkoista  82. haaste = Oma kuva

Punahattujen syksy

 

Viimekertainen parin viikon takainen tilanne näyttää olevan punahattujen kohdalla ennallaan.  Ehkä kukkien terälehdet ovat hitusen laskeneet alaspäin. Jossain vaiheessa niiden ote kirpoaa ja jäljelle jää vain siemenmykerö.  Jotain sentään on tapahtunut, tertturuusut ovat aloittaneet kolmannen kukintavaiheensa. Vaaleanpunaiset ruusut kukoistavat ja uusia nuppuja on näkyvissä, joten kukkia riittää joksikin aikaa.  

Ensimmäinen keltainen lehti on leijaillut pihanurmikolle. Tämä on alku lehtien syksylle.

******

Syyskampa 3. viikko

Lähtö

Pakettiauton ovet kolahtivat kiinni. Kuin kellon kumandus, Hilkka ajatteli ja vilkaisi vielä kerran kuistille. Sinne jäivät tähänastiset, nyt alkaa oma elämä. Tutut maisemat vilahtelivat ohi. Alkusyksyn ensimmäiset merkit näykyivät jo puissa. Kumpikaan ei sanonut mitään, ei isä eikä Hilkka. Hilkka kertasi mielessään lähdön yksityiskohtia. Pakkasinko kaiken tarpeelisen mukaan. Korvissa soivat vielä äidin neuvot ja kiellot. Isä näytti alkumatkasta totiselta. Vasta tuttujen maisemien jälkeen oli helppo puhua.

- Varasin sinulle leskirouvan luota ison huoneen. Se on kalustettu ja vuokraan sisältyy aamiainen. Jos asunto ei miellytä, katsotaan jotain muuta. Tämä olisi kuitenkin hyvä, on joku joka huolehtii.

Hilkkaa harmitti, että pitääkin huolehtia vielä. Teki mieli huutaa, haluan valita itse. Minulla on nyt oma elämä. Hilkka puristi suunsa kiinni. Katsotaan nyt mikä se on.

Auto pysähtyi ison kermanvärisen puutalon eteen. Kuistilla oli kaksi tummanruskeaa ovea. Ovikellon soitosta toinen ovi aukesi ja hymyilevä mummo pyysi tulijat sisään.

Hilkka seisoi ison kamarin ovella. Huone oli kalustettu tummanruskeilla tyylihuonekaluilla, seinillä oli muutama iso maalaus, itämainen matto ja raskaat pitkät verhot tekivät huoneesta salin. Kakluunin vieressä oli korkea lipasto, jossa oli neljä laatikkoa ja keskellä huonetta korkea pyöreä pöytä. Peräseinän kapea sänky ei näyttänyt kuuluvan joukkoon. Se oli tuotu huoneeseen sohvan paikalle.

- Lipaston laatikot ovat tyhjät, saat ne käyttöösi kirjoille ja muulle opiskelutavaralle. Komeroon sopivat  vaatteet. Pyöreää pöytää sopii käyttää työpöytänä, mummo luetteli.

Hilkka ajatteli, tänne en muuta. Taaskaan hän ei saanut sanotuksi mitään. Suu vain pysyi kiinni. Hän kuuli isän sanovan.

- Tämä sopii hyvin. On hyvä, että tytöllä on joku joka huolehtii vieraassa kaupungissa.

Isä maksoi ensimmäisen kuukauden vuokran ja lähti. Hilkka jäi yksin saliin tai omaan huoneeseensa, sillä nyt tämä olisi hänen. Hän katseli ikkunasta puistoon, sitä halkoi leveä hiekkapolku. Isot, vielä vihreässä lehdessä olevat puut reunustivat polkua.

*********
Pakinaperjantai 249. haaste = Katkelma kuvitteellisesta romaanista

Ruokakaupassa

Kesäkukat ovat  jo aika ränsistyneitä, on aika vaihtaa syksykukkiin. Syksykukat ovat välikukkia, ne eivät kestä talvea. Talveksi ruukkuihin on keksittävä taas jotakin muuta.
Ruokakaupassa huomasin syksykrysanteemit (4,95€/kpl)  ja kannoin kotiin pari kappaletta. Pinkki näytti sopivan meille hyvin.

Taas ihmettelin ruokakauppojen runsasta ja monilajikkeista tarjontaa.  Varsinkin maitotuoteosastolla näyttää lajikemäärä olevan liian runsasta. Uusia jogurtteja ilmestyy kuin sieniä sateella, samoin ruokakermoja, vanukkaita ja kaikkea muuta. Televisiossa jogurttimainonta on aika laajamittaista, joka päivä  ehdotetaan sitä ja tätä jogurttia, niin vatsasi voi hyvin, pysyt virkeänä ja sinulla on kevyt olo.  Ilmeisesti jogurtit tekevät kauppansa, kun niiden mainonnasta kannattaa maksaa.
Ruokamainonta on muutenkin laajaa, siihen tömää joka puolella. Meillä on kaksi keskusliikettä, jotka hallitsevat ruokatalouttamme ja ohjaavat tottumuksiamme. Miksi tuhlata mainostamiseen, etenkin kun miljoonat ihmiset näkevät nälkää. Haittaisiko kauppojen kannattavuutta ja kilpailukykyä, jos mainosmarkoilla autettaisiin nälkäänäkeviä.

Kuka kuluttajista kaipaa maksettuja ruokamainoksia ?  Tai kuka haluaa maksaa mainoksista ruokalaskussaan ?  Kauppojen tuotevalikoimasta jokainen osaa ostaa tarvitsemansa ilman ainuttakaan maksettua mainosta.