perjantai 26. maaliskuuta 2010

Omat eväät

Kirjan kannet kiinni, oma nimi kirjassa, sanottiin, kun leikittiin karttua. Talvi on takana, on aika lopsauttaa kirjan kannet kiinni, pakata laukut ja ottaa etumatka kesään.  Paras matkustusaika on huhtikuu juutri ennen kevään vihreyden puhkeamista.  Loman voi laskelmoida monella tapaa.  Tuhlausta voi välttää omavaraisuudella. Sen osaavat suomalaiset erinomaisesti toteuttaa.

Huhtikuun viimeisenä viikkona Nizzassa on jo tarpeeksi lämmintä, mutta ei vielä paahtavan kuumaa. Näin ajattelee järkevä suomalainen ja aloittaa matkajärjestelyt. Ira ja Esa  starttasivat lentokentälle. Siellä odotti ystäväpariskunta.
Ennen koneen nousua nautittiin lentokentän ravintolan syrjäisessä sivupöydässä kuin salavihkaa virvokkeita ja hiukopalaa. Lea ja Kai olivat varustautuneet tapansa mukaan eväspussilla. Sieltä kaivettiin juustosämpylät ja tölkkijuomat. Eväskassista pilkotti metwurstipötkö ja kilisivät nöttköttpurkit. Niiden aika ei ole vielä, vasta perillä niistä loihditaan lounasta ja illallista.  Säästäväiset suomalaiset säästävät lomallaankin. Kukapa sitä tuhlaisi ravintolaruokiin. Pääsee useammin matkoille, kun  ei ole tuhlaavainen.

Lentokoneessa oli tukeva lounas ja ilmaiset ruokajuomat. Näillä jaksetaan iltaan saakka. Illalla Ira ja Esa lähtevät illastamaan. Lea ja Kai lähtevät mukaan. Heille riittää lasillinen helmeilevää. Eväistä oli jo valmistettu illallinen ja se oli nautittu ennen lähtöä.
Hotellin vieressä on pieni ruokakauppa, josta on helppo täydentää ruokavarastoa. Kai oli käynyt tutkimassa jo valikoimat ja todennut, että nakit vastaavat melkein suomalaisia nakkeja.
Illan päätteeksi Ira ja Esa kutsutaan iltakahville. Omavaraisia kun ollaan, mukaan on pakattu suomalaista Juhlamokkaa. Matkoilla palvellut lämmityskierukka keittää suomalaisen kahvin vaikka vesilasissa.  Kunnon suomalaista kahvia ei voita mikään ranskalainen cafeelatte.

Aamulenkit aloitetaan Enkeltenlahden rantatiellä. Eväspussi seuraa tiiviisti mukana. Ranta-alue on nizzalaisten olohuone. Perheet viettävät siellä vapaa-aikaansa. Pistäytyvät läheisiin kahviloihin välipalalle ja lounaalle. Lea ja Kai istuvat rantapenkillä, käsi sujahtaa nakkipussiin ja pahvitölkistä lirisee viini palan painikkeeksi.  Omavaraisuus on tähdellistä viikon jokaisena päivänä.

Loman viimeisenä päivänä Ira ja Esa pyytävät ystäviään lounaalle. Syötävää on vielä jäljellä, joten kutsu ei sopinut. Kun jälkiruoka-annokset ovat meneillään, kulkevat Lea ja Kai ohitse tuttuun ruokakauppaan huikaten, pitää hankkia vielä matkaeväät kotimatkalle.

Lentokentällä rapisee eväspussi taas entiseen tapaan. Vedellään nakkeja ja tölkkijuomaa päälle. Lentokoneessa on päivällinen ruokajuomineen. Kohta ollaan kotona taas ja normaali päivärytmi alkaa.  Lea aikoo valmistaa ensimmäiseksi lihapullia ja perunamuusia. Sitä oikein kaipaa viikon lomareissun jälkeen lämmintä kotiruokaa makkaroiden ja tölkkijuomien jälkeen. 

*****
Pakinaperjantai 174. haaste - Kirjan kannet kii

20 kommenttia:

  1. Olipa hauska!! Vähän tuli omat vanhemmat mieleen. Ei niillä tosin muita eväitä ole mukana, mutta kahvipaketti ja kierukkakeitin aina... :)

    VastaaPoista
  2. Suomalaiset ovat siitä mukavia, että he eivät varastele eväitä hotellin aamiaispöydiltä. Tuo tarinasi on tosiaan kertomus elävästä elämästä.

    VastaaPoista
  3. mm,
    Tämmöistä tämä suomalainen matkailu joskus on.

    Maiku,
    Luulen, että tämä kierukkaperinne on aika vanhaa perinnettä.

    VastaaPoista
  4. Unelma,
    Kun matkoilla pitää silmät ja korvat auki, kuulee ja näkee monta mehukasta juttua. Ja sehän on yksi matkojen anneista.

    VastaaPoista
  5. Ai, tämmöistäkö se on? En tiennytkään, kun en ole reissuillut.
    Vinha perä varmaan, jää rahaa muuhun, kun se ei mene ravintolaruokaan.
    Hymyä huuleen - pakina

    VastaaPoista
  6. Onneksi ei tarvitse lähteä mihinkään! (huokaus)

    VastaaPoista
  7. aimarii,
    Tämmöistäkin on ja toisenlaistakin. Joukkoon mahtuu monenlaista.

    lepis,
    En minäkään tiedä matkustanko Helsinkiä pidemmälle - katsotaan nyt

    VastaaPoista
  8. Tuossa leikissä jää monta iloa kokematta, peikko tietää ja kehuu valaisevaa ja valistavaa tekstiäsi :)

    VastaaPoista
  9. Hih,hauska.Eivät tainneet oikein osata nauttia paikan antimista....

    VastaaPoista
  10. Mainio sketsijatkumo, näin jo silmissäni valmiiksi filmattuna :) Jos minäkin olisin näin ajattelevainen, niin ei olisi tarvinnut elää kolmea päivää Köpiksessä pelkän hotelliaamiaisen turvin (sarjassa kun rahapussi hukkui).

    VastaaPoista
  11. isopeikko,
    Ranskalaisen keittiön kaikki kulinaariset nautinnot jäivät täysin tuntemattomiksi matkankin jälkeen.

    Yaelian,
    Ruokakin oli vain rahalla mitattavaa, ei siis nautintojen lähde.

    Sirokko,
    Jotain opettavaista siis, kannattaa pitää varmuusvarastoa matkoillakin :)

    VastaaPoista
  12. Omat eväät, taattua pakinaa Arleenalta!

    VastaaPoista
  13. Just joo ;) Totta monelle, hyvin kerroit. On se vaan niin ikävää itseä kohtaan tuollainen saituus. Sehän se niin elämyksellistä onkin, saada istua katukahvilassa palveltavana ja seurata muita ihmisiä. Espanjan aurinkorannoilla mekin usein otamme sämpylät ja juomat evääksi. Mutta viime vuosina rantabaariin juomaan ja syömään. Sekin jotenkin kuuluu siihen ihanaan rantaloma kulttuuriin.

    VastaaPoista
  14. Kaanon,
    Omat eväät ovat taatua tavaraa, tietää mitä syö.

    jl,
    Kyllä se hymyilyttää kanssamatkaajiakin.

    Rita,
    Varsinkin ranskalainen ruokakulttuuri on niin hyvää ja herkullista, että sitä ei kannata väliin jättää.
    Lomalla on todella nautinto istua kahviloissa ja käydä valmiiseen pöytään, siitä en luopuisi.
    Tietysti on hotelleja, joista voi rantaretkelle pyytää eväspussit mukaan, mutta se onkin jo luksusta - ei tarvi itse ruokakaupassa kulkea lomamatkalla.

    VastaaPoista
  15. Juuri näin. Mistään en itseäni kipeäksi maksaisi/maksa, mutta olisi se ikävän masentavaa lomamatkallaan tuollainen nuukailu.

    VastaaPoista
  16. Rita,
    Lomalla nautitaan ja rentoudutaan. Kotona saa touhuta ihan tarpeeksi.

    VastaaPoista
  17. Oi, tämä pakina herättää itkun ja naurun :). Minulla on lähipiirissä eräs saituri, jonka kanssa on turha lähteä kahvilaan tai ravintolaan. Nautinto sammuu kun näkee hänen kärsimyksensä :(.

    Ennen sanottiin saksalaisia turisteja maailman saidoimmiksi, mutta enää tuo väite ei taida pitää paikkaansa.

    Ranskan kieli ja ransakalainen ruoka ovat ykkösluokassa. Ranskaa en osaa muuta kuin kuunnella kielen soinnukkaatta, ja ranskalaista ruokaa teen liian harvoin. Nytpä sainkin idean... :)

    VastaaPoista
  18. Lastu,
    Minustakin ranskankieli on kaunista, olisinpa joskus opiskellut sitä edes hitusen.

    VastaaPoista